Eurooppalainen elokuva- ja televisiosäveltäjä David sai oppia kantapään kautta, millaisia ovat neuvottelut suuren kansainvälisen videoiden suoratoistopalvelun kanssa
David on tunnettu ja menestynyt elokuvasäveltäjä, joka on säveltänyt musiikkia dokumentteihin ja elokuviin yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2020 hän kävi uudet sopimusneuvottelut suuren kansainvälisen videoiden suoratoistopalvelun kanssa.
Davidia pyydettiin säveltämään musiikkia ison tv-tuotannon moneen jaksoon. Neuvottelujen alkuvaiheessa hän pyysi käsikirjoituksen nähtäväkseen, jotta voisi sen pohjalta miettiä alustavia teemoja ja ideoita, joita voisi esitellä yritykselle.
Kun hän sai innostuneen vastaanoton alustaviin sävellysteemoihinsa, sopimusneuvottelut aloitettiin.
David on vuosien aikana tottunut sopimusehtoihin, jotka takaavat hänen mittapuullaan oikeudenmukaisen korvauksen sekä oikeuden itse hallita säveltämänsä musiikin käyttöä tulevaisuudessa. Uusi sopimus olikin aivan toisenlainen.
Davidille tarjottiin etukäteen maksettavaa kertakorvausta, joka oli paljon pienempi kuin mihin hän oli tottunut ja mitä hän piti oikeudenmukaisena työnsä arvoon nähden. Tämän lisäksi ehdotettuun sopimukseen sisältyi 50/50-julkaisusopimus, jolla tarjottiin hänelle puolta sovituista rojalteista. ”Se ei ollut yllätys, mutta he vaativat myös kaikki oikeudet käyttää musiikkiani tämän tv-sarjan lisäksi myös kaikilla muilla alustoilla ja elokuvissa. He vaativat, että saisivat omistukseensa kaikki projektiin tekemäni tuotokset ja että voisivat käyttää niitä mihin tahansa haluamiinsa tarkoituksiin. Se oli minulle aivan uutta.”
Taloudelliset ja moraaliset oikeudet vaakalaudalla
Sopimus vaikuttaisi Davidin taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin ja veisi häneltä oikeuden hallita musiikin muokkausoikeuksia ja musiikin käyttöä jälkikäteen. Hänen olisi siis pitänyt luopua luomansa musiikin omistuksesta. Palvelu saisi käyttää musiikkia missä tahansa tuotannossa ilman hänen lupaansa ja tilata hänen työhönsä pohjautuvia uusia sävellyksiä toiselta säveltäjältä.
Yritys ei myöskään antaisi hänen julkaista musiikkia suoratoistopalveluissa, kuten hän oli tehnyt muiden projektien yhteydessä. David uskoo, että jos yritys olisi sallinut tällaisen julkaisemisen, se olisi estänyt yritystä käyttämästä hänen töitään muualla. David tietää, että asiaan liittyy taloudellisia etuja ja haittoja, mutta ennen kaikkea hän halusi pitää itsellään oikeuden valita, mihin hänen musiikkiaan käytetään.
“Minulle maksettaisiin edelleen 50 %:n osuuteni, jos he käyttäisivät musiikkiani muissa elokuvissa, mutta he saisivat omistuksen alkuperäiseen musiikkiini, jota he voisivat miksata ja muokata uusiksi sävellyksiksi.”
Davidilla on ollut tapana julkaista sävellyksensä erillisinä soundtrackeinä musiikin suoratoistopalveluissa. ”Olen joukkuepelaaja, teen yleensä tiivistä yhteistyötä ohjaajien ja tuottajien kanssa ja julkaisen sitten musiikkiani musiikin suoratoistopalveluissa.” Tämä ei kiinnostanut uutta ostajaa, joka halusi itselleen oikeudet kaikkiin tuleviin soundtrackeihin.
“Tämä tuo oikeuksien hallintaan toimintatapoja, johon en ole tottunut. Mutta yrityksillä on valta sanella ehdot. Kaikki haluavat nyt katsoa videoiden suoratoistopalveluja, joten yritykset voivat hyödyntää tilannetta.”
”Tämä vie oikeuksien hallinnan uudelle tasolle, johon en ole tottunut.”
“Minusta tämä tuntuu riistolta. He voivat käyttää kirjastona kaikkia ääniraitoja, joiden eteen olen tehnyt töitä. Onko heillä enää mitään tarvetta tilata meiltä uusia töitä?”
Vaikka säveltäjä oli tyytymätön tarjottuun sopimukseen, hän ymmärsi, ettei saisi parempaa tarjousta. Niinpä hän vaati, että jos hän luopuisi oikeuksistaan, hän saisi siitä vastineeksi edes oikeudenmukaisen ennakkokorvauksen. Neuvottelut jatkuivat, mukaan tuli kokenut agentti, ja lopulta yritys suostui hieman suurempaan korvaukseen.
David koki, että hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä sopimus, koska hän oli jo säveltänyt kaikki tärkeimmät teemat. Jos hän ei allekirjoittaisi sopimusta, hän ei saisi tehdystä työstä mitään korvausta. “Oli selvää, ettemme saisi tehtyä sopimukseen muutoksia. Ainoa mahdollisuus oli vaatia suurempaa ennakkomaksua.”
David tietää, että buyout-sopimukset yleistyvät kovaa vauhtia nykyisillä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Hän tietää myös, että monet säveltäjät haluavat ennakkomaksun tuomaa turvaa, koska silloin he saavat edes jonkinlaisen korvauksen, vaikka ohjelmaa ei koskaan julkaistaisikaan. “En ole naiivi ja ymmärrän tuon näkökulman. Tiedän myös, että ajat ovat muuttumassa, eivätkä asiat ole enää niin kuin ennen.”
Buyout-sopimukset ovat aina olleet yleisempiä Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Säveltäjille tarjotaan Work for Hire -sopimuksia, joiden myötä he saavat vain kertakorvauksen ja antavat yritykselle kaikki musiikkinsa oikeudet.
Euroopassa säveltäjillä on tavallisesti parempi suoja, sillä he voivat luovuttaa oikeutensa paikalliselle tekijänoikeusjärjestölle (tai yhteishallinnointiorganisaatiolle), joka auttaa neuvotteluissa ja kerää tekijänoikeuskorvaukset heidän puolestaan. Tämä takaa sen, että säveltäjä saa kaikki kerätyt korvaukset itselleen.
Oikeuksien luovuttamista pyritään kuitenkin kiertämään uudenlaisella 50/50-julkaisusopimuksella, jossa säveltäjää vaaditaan luovuttamaan puolet rojalteistaan suoratoistoalustalle tai tuottajalle.
Davidin sopimusneuvotteluja käytiin koronapandemian varjossa, joka pakotti elokuvateatterit ympäri maailmaa sulkemaan ovensa ja lisäsi elokuvasäveltäjien tarvetta etsiä töitä videoiden suoratoistoyrityksistä.
“En ole naiivi ja tiedän, että uudet tuulet puhaltavat. Aiheesta on kuitenkin keskusteltava lisää.”
Säveltäjä kertoo, että musiikkinsa hallinnan menettämisen sijaan hän ottaisi sävellyksistään aina mieluummin hieman pienemmän ennakkomaksun ja pitäisi oikeudet itsellään, vaikka tähän liittyy taloudellinen riski siitä, että projekti ei menesty kaupallisesti. Hän vertaa hiljattaista kokemustaan toiseen vastikään tekemäänsä toimeksiantoon. Kyseessä oli perinteiseen elokuvateatterilevitykseen tehty pitkä elokuva. Sävellyspalkkion lisäksi hän sai rojalteja lipputuloista, sai julkaista soundtrackin ja piti itsellään oikeudet tulevaa käyttöä varten.
Davidin mukaan vuoden 2020 projektissa hänen oli pakko allekirjoittaa sopimus, jolla hän luopui musiikkinsa oikeuksista, sillä muuten hän ei olisi saanut lainkaan kyseistä työtä. Hänen mielestään sekä hänen moraalisia että taloudellisia oikeuksiaan on rikottu. “Yritys voi myydä musiikkini oikeudet jollekin toiselle yritykselle. Se taas voisi käyttää musiikkiani vaikka pornoelokuvassa. En voi vaikuttaa asiaan millään tavalla.”
David toteaa, ettei hänellä ole ongelmaan mitään pikaratkaisua. “Tiedän, että uudet tuulet puhaltavat. Aiheesta on kuitenkin keskusteltava lisää, ja on ymmärrettävä, mitä on tapahtumassa.”
TULE MUKAAN YHTEISÖÖMME
Perehdy korvauksia koskeviin vaihtoehtoihisi ja osallistu keskusteluun.
